Aitajuoksija ja valmentaja Ari Salin menehtyi 79-vuotiaana Espoossa 4.3.2026. Hän oli syntynyt Lohjalla 20.1.1947.
Salin varttui Lohjalla ja innostui nuorukaisena pika- ja aitajuoksuista. Korkeatasoinen aitomistekniikka käänsi Lohjan Louhen kasvatin painotuksen aitajuoksuun: 1960-luvun jälkipuoliskolla pika-aitoihin, ja 1970-luvun alkuvuosina enenevästi 400 metrin aitoihin.
Suomalaista aitajuoksuhistoriaa Salin teki Prahassa 18. elokuuta 1970 rikkomalla 14 sekunnin rajan taittaessaan aidatun etusuoran aikaan 13,8. Tulos syntyi maaottelussa Tšekkoslovakiaa vastaan. Seuraavana päivänä murtui kansainvälisen tason rajapyykki, kun Salin pysäytti 400 metrin aidoissa kellot aikaan 49,9, jolla hän oli maailmantilastossa viides.
Prahan pika-aitatulos jäi helsinkiläistyneen Salinin ennätykseksi. 400 metrin aitojen ennätys koheni Helsingin olympiastadionilla 1971 tulokseen 49,6 ja vuotta myöhemmin 49,5: teen. Pika-aitojen Suomen ennätystä Salin kohensi kaikkiaan kolmesti: kerran 1968 ja kahdesti 1970. Pitkien aitojen SE:n Salin rikkoi 1970 kolmesti, 1971 kahdesti ja viimeisen kerran 1972.
Arvokilpailu-uran kirkkain kruunun viestissä
Arvokilpailuissa Salin juoksi pika-aitoja EM-Ateenassa 1969 ja pitkiä aitoja Helsingin EM-kisoissa 1971, jossa hän oli kuudes. Vuotta myöhemmin Salin kilpaili Münchenin olympialaisissa. Arvokilpailu-uransa kirkkaimman kruunun Salin sai juuri Münchenistä, missä ”suurten ikäluokkien” 4 x 400 metrin viestijoukkue juoksi olympiafinaalissa kuudenneksi kovalla Suomen ennätysajalla 3.01,12.
Viestin avasi Stig Lönnqvist (1949), Salin (1947) juoksi toisen osuuden antaen kapulan Ossi Karttuselle (1948). Ankkuriosuuden ravasi Markku Kukkoaho (1946). Salinin yksityisaika 45,1 viestii, että henkilökohtaisilla matkoilla laivanrakennusteekkari ei loukkaantumisten sävyttäminä huippuvuosinaan saanut aivan kaikkea irti.
Kalevan kisoista seitsemän mestaruutta
Kalevan kisoissa Salin nousi korkeimmalle palkintokorokkeelle seitsemän kertaa. Pika-aitojen mestaruudet tulivat 1968 Varkaudesta, 1969 Helsingistä ja 1971 Oulusta. Aidatun ratakierroksen mestaruuden Salin valtasi Kouvolassa 1970, Oulussa 1971, Joensuussa 1972 ja Jyväskylässä 1974. Hyvinkäällä 1973 Salin oli pika-aitojen hopealla Pauli Pursiaisen voittamassa kilpailussa. Viimeiset Kalevan kisansa Salin juoksi Turussa 1976 ja oli toinen 400 metrin aidoissa, kun Raimo Alanen katkaisi Salinin voittoputken.
Maaotteluissa tai Euroopan Cup -kilpailuissa Salin edusti Suomea 1965-1976 yhteensä 55 kertaa. Pika-aitojen edustustehtäviä oli 24, pitkien aitojen 21 ja 4 x 400 metrin viestissä kahdeksan. Lisäksi hänelle kirjattiin yksi edustus sileältä ratakierrokselta ja yksi sisäradoilla kilpaillusta pika-aidoista.
Salin edusti Lohjan Louhea kauteen 1973 saakka. Uransa viimeiset vuodet hän kilpaili Viipurin Urheilijoiden kilpailuasussa. Salin valmentautui Tapani Ilkan opeilla aivan kuten vaimonsa Riitta Salin, joka juoksi 400 metrin Euroopan mestariksi Roomassa 1974 ME-ajalla 50,14.
Riitta Salin: Ari antoi perhe-elämällemme turvallisen suunnan
Riitta Salin kuvailee 55-vuotista yhteiseloa Arin rinnalla hienoksi matkaksi, jolle Arin lämminhenkinen ja realistinen elämänasenne antoi turvallisen suunnan. Ari oli taitava toimimaan ihmisten kanssa, josta nuori aviovaimo sai oivallista buustia jo huippu-urheilijana.
– Ari oli suku- ja perhekeskeinen, omassa piirissään hyvinkin seurallinen, kotia arvostava ja siellä aina erinomaisesti viihtynyt ihminen. Itse olen ollut arjen asioista kovin, ehkä liiankin huolehtivainen. Ari osasi aistia hyvin kulloisiakin tilanteita ja tuntoja, kulkea rinnalla oikealla tavalla ja antaa lämminhenkisellä, ja samalla realistisella elämän asenteellaan turvallista suuntaa koko perheelle, Riitta Salin kertoo.
– Ihanat muistot Arista kantavat surun keskellä, ja auttavat jaksamaan elämässä eteenpäin
Ari Salin vaikutti Riitta Salinin mukaan ratkaisevasti myös hänen juoksijan uraansa.
– Kun aloimme seurustella 1970, Ari oli omalla urallaan minua huomattavasti pidemmällä, niinpä sain hänestä ratkaisevan tukijan, kannustajan ja myös opettajan vaiheeseen, jossa itse vasta kasvoin huippu-urheiluun, Riitta Salin kertoo.
– Avioon menimme syksyllä 1971. Kahden motivoituneen urheilijan liitossa arki ja urheilemisen edellyttämät päätökset sujuivat juohevasti.
Riitta Salin iloitsee myös siitä, kuinka Ari Salin valmentajana auttoi Tuija Helanderia nousemaan MM- ja olympiakisojen pistesijalle 400 metrin aiturina.
Helander: Ari oli huipputyyppi valmentajana, ihmisenä ja ystävänä
Tuija Helander kuvaa Ari Salinia huipputyypiksi niin valmentajana, kuin ihmisenä ja ystävänä. Helanderin mukaan urheilijan ja valmentajan kemiat natsasivat hyvin heti valmennussuhteen alettua. Kumpikin piti kurinalaisesta, suunnitellusta ja säännönmukaisesta toiminnasta.
Sairastuttuaan sittemmin vakavasti Helander kertoo vaikuttuneensa Salinin tuesta.
– Siinä ei ollut puhettakaan harmituksesta tai voivottelusta. Ainoastaan vahva viesti siitä, että tämän kanssa mennään eteenpäin, kuten tähänkin asti, Helander kertoo.
Salinin osalta se tarkoitti sitoutunutta valmentamista ja itsensä kehittämistä, eli parasta tukea, jota urheilija vaikeassa tilanteessa voi kokea.
– Pitkillä ulkomaanleireillä saimme ajan kulumaan hyvin keskittymällä vain oleelliseen. Illalla peli tai kaksi backgammonia, kuppi cappuccinoa ja nukkumaan. Ne olivat leiripäivien vakio-ohjelmia. Ari oli usein dieetillä, ja joskus liiankin ankara itselleen. Kahvilla ja omenalla kuitatut aamupala ja lounas tulivat joskus palkituiksi kolmella donitsilla, jos vaa’an lukemat tyydyttivät valmentajaa.
”Intervallivedoissa Ari painotti tunnetta”
Helander kertoo, että sekuntikelloa kummempia mittareita Salinin kanssa ei harjoituksissa käytetty.
– Intervallivedoissa Ari painotti tunnetta. Viimeisen vedon jälkeen pitää jäädä tunne, että yhden pystyisin vielä vetämään, eikä tarvitse laittaa päätä polviin. Kivun pitää tuntua navan yläpuolella, ei alapuolella. Vaihda rytmiä mieluimmin yhtä aitaväliä aiemmin kuin myöhemmin. Rennosti kovaa maaliin saakka, ovat esimerkkejä Arin ohjeista, jotka jäivät lähtemättömästi mieleeni, Helander muistelee.
– Yhteistyön alussa teimme virheitä, joista opimme nopeasti. Helsingin MM-kisojen jälkeen pudotimme lajikohtaisen harjoittelun tehoja ja aloimme edetä määräharjoittelun kautta. Raatelevia happovetoja vedettiin enää harvoin, pari kolme kertaa pitkän kevään aikana, sekä kisojen ohella kerran tai pari kesän kilpailukaudella.
– Los Angelesin olympiakisojen jälkeen pääsin mukaan kansainväliseen GP-sirkukseen, jota kiersin yksikseni. Ari ohjasi minua isällisen suoraviivaiseen tapaansa, ”sinne vaan ennakkoluulottomasti. Koviltahan ne kilpakumppanit näyttävät, mutta samanlaisella silmällä he sinua katsovat”. Arin myötä sain myös Riitasta elämänmittaisen ystävän ja mentorin. Perheyhteyksiimme ei ole tullut katkoksia.
Bryggare: Arin karisma kumpusi sisältä, ulkoisia tunnusmerkkejä ei tarvittu
Arto Bryggare muistaa Arin olleen hänelle 12-vuotiaana iso esikuva kummankin aitamatkan suomalaisena haamurajan rikkojana. Puolenkymmentä vuotta myöhemmin Bryggare ja Salin tutustuivat ja ystävystyivät, kun lappeenrantalainen aloitteli yleisen sarjan maaottelu-uraansa samaan aikaan, kun Ari lopetteli omaansa.
Bryggare muistaa lukuisten aikalaistensa tavoin 1970-luvun alkupuoliskon nuorten kartoitusleirien yhdistetyt aitajuoksu- ja lihaskuntotestit, joissa Salinin tulokset olivat muille kaukaisia päiväunia. Bryggare kertoo vaikuttuneensa siitäkin, kuinka aitajuoksumuureja murtanut ystävä oli aina kannustava ja myönteistä fiilinkiä ympärilleen henkivä.
– Olimme myöhään syksyllä 1976 maaottelussa Ranskaa vastaan Blois’ssa, missä vastassa oli maailmantähti Guy Drut. Tapani mukaan oli ennen lähtöä kuumana kuin hellankoukku, samoin kuin kisan jälkeen. Kun juoksin SE:n ja onnistuin voittamaan. Arin tilannetaju ja ihmissuhdetaidot tulivat esiin tavassa, jolla hän rauhoitteli minua ja kasvatti tulevaan, Bryggare kertoo.
– Toimiessaan valmentajana Ari pääsi ammentamaan kokemuksistaan ohjattuaan Riittaa tämän urheiluaikana. Hän myös oppi nopeasti virheistään ja oli hyvä tulkitsemaan ihmisiä. Arin karisma kumpusi sisältä, äänekästä esiintymistä tai ulkoisia tunnusmerkkejä ei tarvittu.
”Arista löytyi tarpeen ilmetessä myös poikamainen kujeilija”
Bryggaren mukaan Ari Saliniin oli helppo luottaa ja tukeutua.
– Silloinkin, kun hankin labradorinnoutajan, sain arvokkaita koiran kasvatusohjeita Arilta. Ihmisen empatiakyvyn sanotaan tulevan testatuksi hänen tavassaan kohdella eläimiä. Ennen oman noutajansa hankkimista Ari oli tutustunut laajasti kyseistä rotua koskevaan kirjallisuuteen, ja kasvatti lemmikistään suunnilleen kaikki mahdolliset näyttelypalkinnot voittaneen yksilön, Bryggare kertoo.
– Sielujen sympatiaa Arin kanssa koin myös tavastamme seurata kansainvälistä kilpaurheilua. Aikana ennen internettiä Santa Barbaran leireillä päivittäin ilmestynyt USA Today oli tarkasti seuraamamme media. Toki yksi syy asiaan Arilla oli se, että Riitan veli Matti Hagman pelasi tuolloin NHL:ssä.
Bryggare näkee, että työtapoineen ja tuloksineen Ari Salin ja Tuija Helander olivat loistava parivaljakko.
– Ari valmensi Tuijaa yksiselitteisellä tavoitteella, maailman kärkeen, mikä ei tuohonkaan aikaan ollut ihan jokapäiväistä suomalaisessa yleisurheilussa, Bryggare sanoo.
– Arista löytyi tarpeen ilmetessä myös poikamainen kujeilija. Kerrankin olin Santa Barbarassa kannustanut pöytäseurueemme valitsemaan illalliseksi tunnetusti tulista aasialaista keittiötä. Annoksemme olivat tulleet, ja kun kävin WC:ssä, Ari oli terästänyt minun annostani jokusella lorauksella supertabascoa. Hotkaistuani muutaman suupalan, ja kokemattomuuttani hörpättyäni vettä päälle, syöksyin ulos haukkomaan henkeäni. Muutaman hetken päästä nauru maistui pöytäseurueelle. Myös minulle.
Teksti: Jarmo Mäkelä
