EM-mitalijuoksija Väinö Koskela kuollut

EM-mitalijuoksija, maanviljelijä Väinö Koskela kuoli 95-vuotiaana 10. syyskuuta Virolahdella, missä hän oli myös syntynyt 31.3.1921.

Koskela herätti Kymenlaaksossa lupauksia hiihtäjänä, kunnes sota katkaisi urheilut moneksi vuodeksi. Talvisodassa hän palveli SK-vartiotehtävissä sekä jatkosodassa kolmen ja puolen vuoden ajan Syvärillä viestimiehenä tykistön tulenjohdossa. Rauhanteossa hänen lapsuudenkotinsa Ylä-Urpalan kylässä jäi parin kilometrin verran Neuvostoliiton puolelle.

Keväällä 1945 maastojuoksupoluille kirmasi 28 000 suomalaista miestä, heidän joukossaan Väinö Koskela, joka kilpaili läpi uransa Virolahden Sammon väreissä. SM-tasolla hän esiintyi maastossa ja Kalevan kisojen 5000 metrillä joka vuosi 1946-51 eikä jäänyt kertaakaan ilman mitalia. Saaliina oli yhteensä viisi pronssia, neljä hopeaa sekä mestaruudet 5000 metrillä 1948-49 ja maastossa 1948.

Lontoon olympiaradalla 1948 Koskela oli kurassa ja sateessa 5000 metrillä seitsemäs Gaston Reiffin ja Emil Zatopekin kaksinkamppailun varjossa. Parhaana kesänään 1949 hän piti juoksukuningas Zatopekia lujilla useita kertoja, yhä uudelleen täpärästi häviten. Tshekkoslovakia-maaottelussa Helsingissä 5000 metrillä kaksikon ajat olivat 14.20,0 ja 14.20,8. Kaksi päivää myöhemmin Turussa molemmat saivat loistavan ajan 14.13,2, mitä paremmin vain viisi miestä maailmassa oli koskaan juossut, heistä suomalaisia Taisto Mäki ja Viljo Heino. Taas kaksi päivää myöhemmin Porissa 3000 metrin ajat olivat Zatopekille 8.19,2 ja Koskelalle 8.19,4.

Kesällä 1950 Turussa Koskelan 3000 metrin voittoaika 8.10,4 rikkoi Viljo Heinon SE:n upeassa kilpailussa, jossa kuusi suomalaista alitti 8.15. Juoksija-lehden haastattelussa 1996 Koskela kertoi:

”Se oli urani hauskin ja urheiluhenkisin kilpailu. Koko suomalaisparhaimmisto ja kaksi kovaa amerikkalaista astui radalle sillä mielin, että nyt mennään kovaa. Jokainen mies johti vuorollaan, olkoonpa järjestys maalissa sitten mikä tahansa.”

Hävittyään angiinatoipilaana Kalevan kisojen 5000 metrillä Väinö Mäkelälle ja Hannu Postille Koskela joutui EM-Brysselissä vastentahtoisesti ja kyseenalaisesti 10 000 metrille. Tuloksena oli uran ainoa arvomitali, pronssia Emil Zatopekin ja Alain Mimounin takana.

Vuodenvaihteessa 1950/51 Koskela sijoittui Brasiliassa Sao Paulon uudenvuodenyön juoksussa kakkoseksi vain Belgian Lucien Theysille häviten. Hän kertoi istuneensa kaukomatkallaan lentokoneessa 78 tuntia. Kesällä 1951 hän kukisti Ruotsin Bertil Karlssonin rinnanmitalla omalla ennätysajallaan 30.10,0 ensimmäisessä kolmimiehisessä maaottelussa. Ruotsi kukistettiin ensi kertaa 12 vuoteen.

Uransa päätöskilpailussa Helsingin olympiakisoissa 1952 Koskela oli Zatopekin voittamalla 10 000 metrillä 16:s. Hän kävi 13 maaottelua, kaksi Ruotsi-Muu Pohjola- ottelua sekä Pohjola-USA-ottelun 5000 metriä voittoisasti Oslossa 1949. Track & Field News-lehden maailmanrankingissa Koskela mahtui kahdeksan kertaa 10 parhaan joukkoon parhaana sijoituksenaan 5000 metrin kakkostila 1949.

Väinö Koskela kertoi harjoitelleensa suhteellisen vähän, mutta tulosten taustalla oli ruumiillinen työ. ”Maa- ja metsätöistä taatusti minulle suurta hyötyä, vaikka ne ehkä jäykistivätkin.”

Vuosina 1949-50-51 Koskela juoksi lähes 30 kappaletta tasokkaita 5000 metrin kilpailuja. Hänen 1500 metrin vaatimaton ennätyksensä 3.57,0 sai pätevän selityksen:

”Se syntyi Luumäen maatalousnäyttelyssä lehmien seassa 300 metrin hiekkaradalla. Kunnon kilpailussa ja olosuhteissa olisin kai päässyt 3.52-3.53.”

Matti Hannus

22.09.2016 - 13:18