Yleisurheilu koko maan laji, suurseuroista aiempaa enemmän kärkiurheilijoita

Janakkalan SM-maastojen live-tulokset

Kotimaisen yleisurheilun tuotanto on ajan saatossa mukautunut yhteiskunnan muutokseen, jota leimaa kaupungistuminen. Väki lisääntyy valtakunnan ja maakuntien kaupunkikeskuksissa ja vähenee maaseudulta, Itä- ja Pohjois-Suomesta eniten.

Nämä trendit näkyvät yleisurheiluseurojenkin toiminnoissa toimivan seuraverkoston ollessa edelleen varsin laajan.

Tämän vuoden valmennusryhmien tarkastelu osoittaa, että Nuorten Maajoukkuevalmennettavien 111 urheilijaa tulevat 72:sta seurasta. Team Finland-, EM- ja Nuorten EM-ryhmien yhteensä 86 urheilijaa edustavat puolestaan 59:ttä seuraa.

Mainittujen kolmen valmennusryhmän 86 urheilijaa tulevat yli 80-prosenttisesti (71 urheilijaa) kolmelta vahvalta alueelta; lounaiselta (27), eteläiseltä (22) ja läntiseltä (22), alle 20%:n (15 urheilijaa) edustaessa kolmen muun alueen seuroja; itäistä (6), kaakkoista (5) ja pohjoista (4).

Pääkaupunkiseudun tunnusluvut nousukiidossa

Pääkaupunkiseudun, Tampereen ja Jyväskylän kaupunkivalmennuskeskusten paikallisista seuroista kolmen korkeimman valmennusryhmän urheilijoita tulee koko lailla 30% (25 urheilijaa) pääkaupunkiseudun seurojen kaapatessa näistä valtaosan, 15 urheilijaa. Tämän hetken harjoitteluympäristön (asuin-/opiskelupaikkakunta) kolme kaupunkivalmennuskeskusta tarjoaa 37 urheilijalle (43%). Superseurat (Seuraliigan 20 parasta) saavat tähän kohderyhmään lähes puolet kaikista, 38 urheilijaa (44%).

Neljä seuraa tuottaa sopimusurheilijoiden ryhmiin neljä urheilijaa kukin. Tässä ryhmässä alle 9000 asukkaan kaupungin seipääseen ja moukariin panostanut Ykkösliigan Someron Esa yllättää muiden neljän urheilijan seurojen, EspTa:n, HKV:n ja JKU:n ollessa Superseuroina tuttuja.

Viidellä seuralla on kolme sopimusurheilijaa kullakin, kyseiset Esbo IF, LUM, SSU, TP ja Vasa IS kuuluvat niin ikään Superseuroihin. Lisäksi kuutta seuraa edustaa kaksi sopimusurheilijaa ja 44 seuralla on yksi urheilija tässä kohderyhmässä.

Pienten osuudet pienenevät ja suurten kasvavat, pysytään koko maan lajina

Alle 5000 asukkaan pienten paikkakuntien urheiluseurojen osuus on tässä otannassa 15 prosenttia. Ne ovat Keiteleen Kunto, Lappajärven Veikot, Lehtimäen Jyske, Nagu IF, Perttelin Peikot, Pielaveden Sampo, Soinin Sisu, Vampulan Urheilijat ja Vehmaisten Urheilijat.

Kun tarkastellaan nykyhistorian kärkiurheilijoiden kasvattajaseuroja, heijastelee kyseinen trendi yhteiskunnassa edelleen käynnissä olevaa muutosta, kaupungistumista. Vuoden 2003 sopimusurheilijoista alle 5000 asukkaan paikkakuntien seuroissa oli varttunut 30 prosenttia kohderyhmän urheilijoista. Vuonna 2011 vastaava prosenttiosuus oli 17 ja tämän vuoden osalta mainittu 15.

Keskisuurten paikkakuntien (asukasluku 5000 – 15000) kohdalla vuosien 2003, 2011 ja 2018 sopimusurheilijoiden prosenttiosuudet olivat 24 – 44 – 28. Yli 15000 asukkaan paikkakuntien seuroissa on kyseisinä vuosina vartuttu hyviksi yleisurheilijoiksi prosenttiosuuksin 46 – 39 – 57.

Kaupunkivalmennuskeskusten sekä maakuntien keskuskaupunkien yleisurheilun ympärivuotisten olosuhteiden kehittäminen on perusteltua johtuen ensisijaisesti siitä, että viimeistään lukio-opintojen jälkeisessä iässä yleisurheilijat opiskelevat ja harjoittelevat kyseisillä paikkakunnilla. Toisaalta ylle kirjatut tunnusluvut osoittavat, että yleisurheilulla on hyvät edellytykset pysyä koko maan urheilumuotona pitkälle tulevaisuuteen. Pienillä ja keskisuurilla paikkakunnilla on vahvaa yleisurheiluperinnettä, edelleen toimivia harjoitusolosuhteita sekä mahdollisuus hankkia voimavaroja ”oman kylän tyttönä tai poikana”.

Yleisurheilun urapolku on kilpailukykyinen

Tämän päivän urheilukeskustelussa ammattivalmennus, huippuolosuhteet ja raha nousevat ymmärrettävästi kovin korostuneeseen rooliin, usein jopa oman tahdon merkitystä hälventäen. Sopimusurheilijoiden valmentajataustojen analysointi osoitti läpi 1990- ja 2000-lukujen vakiintumista, jossa sopimusurheilijat työskentelivät 20%:sti ammattivalmentajien ja 80%:sti oman toimen ohella valmentavien kanssa.

Tämän vuoden valmennusryhmien osalta muutostrendi on nähtävissä, ei kuitenkaan hirmuisen vahvana. Nykyiset TF- ja EM-ryhmien valmentajat työskentelevät ammatikseen kautta oman toimensa ohella prosenttiosuuksin 28 – 72.

Tämä trendi tullee vahvistumaan jo lähivuosina, sillä isojen seurojen lisääntynyt ammattivalmennus on tulossa juniorivalmennusvaiheessa, oletettavaa on, että osa valmennusammattilaisista kasvaa urheilijoidensa myötä tuota pikaa korkeimpiin valmennusryhmiin.

Realismia on kuitenkin, että laaja sekä laadukas ohjaaja- ja valmentajakoulutus on lajimme turvatae pitkälle tulevaisuuteen, katsotaanpa asiaa urheilijoiden rekrytoinnin, ohjaamisen tai valmentamisen suunnasta.

Yleisurheilun kansainvälinen kilpailu kovenee, lajin huippua tavoitellaan kaikilla mantereilla kaikkien ihmispopulaatioiden toimesta. Tässä kisassa trendi on looginen, suuret kasvaa ja pienille jää vähemmän jaettavaa. Suomalainen käynnissä oleva valmennusjärjestelmäkehitys, jossa olosuhteita parannetaan sekä urheilijoita tuetaan olemassa olevia voimavaroja yhteen kokoamalla, verkosto-mallilla, on kilpailukykyinen. Suomessa saamme lisäksi bonusta lajimme ylivertaisesta historiasta ja asemasta, menestyvä yleisurheilija nousee sankariksi.   

Jarmo Mäkelä