Kai Kyllösen kolumni: Linnusta sammakoksi vai päinvastoin?

Oulun Kalevan kisojen esiurheilijat on valittu

Miltä se nyt tuntuu, kun on vippi vaihtunut porttikielloksi? Näkökulma muuttuu linnusta sammakoksi.” Oheinen pätkä on rock-yhtye Happoradion kappaleesta. Laulu käsittelee tilannetta, jossa ihminen pakon edessä katsoo asiaa täysin uudesta näkökulmasta. Olen valmentanut oman aktiiviurani jälkeen muutamia suomalaisia pikajuoksijoita. Pääprojekti on Ville Myllymäen valmentaminen, viimeiset 12 vuotta.  

Omalla kohdallani linnusta sammakoksi, tai oikeastaan sammakosta linnuksi -muutos on tapahtunut viimeisen parin vuoden aikana. Suuri näkökulman vaihdos koskee suhtautumistani harjoitteluun ja valmentamiseen teholajeissa aikuisurheiluvaiheessa. Olen nykyään sitä mieltä, että harjoittelu on per…stä.

Harjoitus tekee urheilijasta väsyneet ja hitaan. Mutta kun urheilija tekee kilpailussa ennätyksensä, hän on levännyt. Suorituskykyyn vaikuttavat fysiologiset järjestelmät (energiantuotto, hormonitoiminta, lihashermo-järjestelmä, keskushermosto jne.) ovat optimaalisessa tilassa. Tästä myös yleensä seuraa henkisen puolen energisyys. Ja kas kummaa, suoritus on helppo, teknisesti hyvä, rento ja parempi kuin muina päivinä.

Kun verrataan urheilijan fysiologista tilaa vuoden aikana tärkeimmillä harjoituskausilla tähän ennätyshetkeen, niin usein lintu on muuttunut sammakoksi. Urheilija on kuormittunut ja lihakset kiristelevät. Lajinomainen suoritustekniikka on tyypillisesti epäkelpo. Harjoituskaudella myös treenien ulkopuolinen elämä tuo merkittäviä kuormitustekijöitä kuvaan mukaan. Kesällä taasen mieli on usein kevyt kuin kukkamekon helma.

Mistä löytyi kimmoke jyrkähköön näkökulman muutokseen? Minulla oli työni puolesta ilo touhuta pari vuotta huippuvalmentajien -ja tutkijoiden kanssa eri lajeista ympäri maailman. Työ liittyi pääosin problematiikkaan urheilijan kokonaiskuormituksen hallitsemisesta huipputasolla.

Väitän, että teholajeissa urheilevan aikuisen kehon pitäisi olla harjoitusvuoden aikana lähempänä optimaalista tilaa useita kertoja, jotta hän voisi tehdä merkittäviä kehitysaskeleita vielä aikuisiällä. Miten tämä on mahdollista, koska normiharjoittelusta on lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä haittaa lajinomaiselle suorituskyvylle?

Maailmalla moderni valmennustapa on monissa lajeissa – myös kestävyyslajeissa – osin hylännyt perinteisen mallin, jossa urheilijaa kuormitetaan pitkiä jaksoja, viikkoja tai jopa kuukausia, ja sitten odotetaan, että superkompensaatio hoitaa homman.  

Nykyinen linja painottaa selvästi enemmän hyvin matalatehoista harjoittelua, ja selvästi vähemmän ns. keskitehon harjoittelua (n. 90 % teho). Nämä kaksi asiaa mahdollistavat harjoituskauden aikana sen, että urheilija voi olla optimaalisessa tilassa useammin harjoituskauden aikana ja hän voi tehdä keskitehon treenien paikalla harjoitteita, joissa suorituskyky on huomattavasti lähempänä sitä, mitä se on kilpailukaudella. Kärjistäen; tehdään vain joko tosi helppoja tai tosi tasokkaita harjoituksia.

Niille lukijoille, jotka eivät ole kovin lähellä harjoittelun ohjelmointia voin kertoa, että maailma on täynnä urheilijoita, jotka valmentajan ohjeiden mukaan ”reenaavat kovaa”. Kovaan treenaamiseen yleensä liittyy paljon rasittavia jaksoja, joissa rasitus on seurausta suht isosta määrästä keskitehon harjoittelua. Kun kuormitettu urheilija sitten yrittää tsempata 100 % teholla, hän ei kuitenkaan ole kovin lähellä 100 % suorituskykyään.

Tietysti urheilija harjoittelee päivittäin, siitä ei ole kyse (Käykö karhu kakalla metsässä?). Mutta ”kovaa reenaaminen” ja optimaalinen harjoittelu ovat kaksi niin kovin, kovin eri asiaa. Kirsikkana kakun päällä on vielä se, että usein juuri ”kovaa reenaavat” urheilijat (tai heidän valmentajansa) eivät ymmärrä urheilun ulkopuolisen elämän vaikutuksia kokonaiskuormittumisessa.  Optimaalisessa meiningissä hemmot ja hemmottaret ovat treenien välillä kuin kissapedot savannilla (kissapedot eivät mm. someta 02:00:aan aamuyöllä).

Jos olet alle 19-vuotias urheilija, niin unohda tämä kirjoitus muutamiksi vuosiksi (paitsi kissapetojen sometus -kohta.) Ja tee sillä välin iso määrä työtä, että voit heittäytyä tähän kyytiin. Tämä kyyti on kivaa.

Nää elukat meni sekaisin. Lintu.Sammakko. Karhu. Pantteri. Mitä näitä nyt on….

Kai Kyllönen
 
Kai Kyllönen on yksi yleisurheilu.fi -sivuston uusista kolumnisteista. He ruotivat yleisurheilua ja siihen liittyviä asioita eri näkökulmista. Kyllönen oli aktiiviaikoinaan kansainvälisen tason pika-aituri. Sittemmin hän on toiminut pikajuoksujen parissa valmentajana.