Yleisurheilun kaupunkivalmennuskeskus, siis mikä?

Kaupunkivalmennuskeskukset ovat toimintaa, joka on tarkoitettu huippu-urheilijan urapolun valinneille. Pitkän tähtäimen tavoitteena on koota paikkakunnan kärkiseuran, liiton lajivalmennuksen, paikallisen urheiluakatemian ja paikallisen liikuntatoimen voimavarat toimimaan yhteiseen suuntaan. Valmennuksen globaali tavoite on saada lahjakkaimmille ja motivoituneimmille urheilijoille paras mahdollinen valmennus paikassa, jossa osaaminen ja olosuhteet kohtaavat. Kaupunkivalmennuskeskus on yleisurheilun keskeinen ratkaisumalli tässä asiassa. Yleisurheilussa tehtiin vuonna 2012 valintaa keskittämällä lajivalmennuksen osaamista viidelle paikkakunnalle ja kahteen valmennuskeskukseen. Huippu-urheilun kannalta ratkaisu oli liian laaja ja tarvittiin vielä keskitetympi toimintamalli.

Kaupunkivalmennuskeskuksia ei voi nousta joka niemen nokkaan ja saarelmaan. Yleisurheilun ratkaisu on aloittaa kahdessa paikassa. Pääkaupunkiseutu ja Jyväskylä ovat luonnolliset paikat kaupunkivalmennuskeskuksille. Pääkaupunkiseutu on 1,5 miljoonan metropoli, jonka lahjakkuuspotentiaalia ei ole käytetty riittävän tehokkaasti hyväksi. Seuraluokittelun kärkiseurat on saatava tekemään valmennuksen osalta yhteistyötä. Unelmana on oltava parhaiden urheilijoiden harjoitteleminen samoissa ryhmissä.

Jyväskylä on toinen luonnollinen keskuspaikka etenkin, kun Jyväskylän yliopiston liikunnan laitokset sekä Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuslaitos saadaan osallistumaan entistä käytännönläheisemmin kärkiurheilijoiden päivittäisvalmennuksen tukemiseen. Tästä on hyviä esimerkkejä olemassa. Valmentajaksi opiskeleva voi saada yli 20 opintopistettä laskettua opintoja hyväkseen käytännön valmennustyöstä tai siihen läheisesti liittyvistä aiheista. Kymmenen pisteen kysymys kuuluu, onko laajentamiselle kolmanteen kaupunkiin olemassa realistista tarvetta?

Leskinen ja Finni – kaupunkivalmennuskeskusten ensimmäiset valmennuspäälliköt

Keskukset järjestäytyvät toisistaan poikkeavalla tavalla. Pääkaupunkiseudun sentteri on liittojohtoinen ja tahtipuikkoa heiluttaa aluepäällikkö Antti Leskinen. Jyväskylän keskus on seurajohtoinen ja näkyvänä kasvona toimii Jyväskylän Kenttäurheilijoiden valmennuspäällikkö Jarkko Finni. Liitto on investoinut molempien keskusten käynnistysvuoden toimintoihin 20 000 euroa. Tuella ei voi tietenkään suorittaa kovin kummoisia valmentajapalkkauksia tai laajoja tukitoimintoja, mutta tulevaisuus voi olla jotain muuta. Pääkaupunkiseudulla keskuksen tarkoitus on tukea seurojen valmennusjärjestelmiä (vuoden 2014 seuraluokittelun 12 parhaan seuran joukossa 6 seuraa on keskuksen vaikutusalueella) ja alueella asuvien kärkiurheilijoiden harjoittelua. Keskuksesta tehdään seurojen, urheilijoiden ja valmentajien yhteinen asia. Käynnistysvaiheessa keskitytään valmentajien osaamisen ja yhteistyön lisäämiseen yli seurarajojen ja pääkaupunkiseudun urheiluakatemian palveluiden tuomiseen entistä lähemmäs urheilijoiden ja valmentajien arkea. Vaikka Jyväskylän keskus on seuravetoinen, palvelee sekin Jyväskylässä asuvia kärkiurheilijoita seurasta riippumatta. Molemmissa keskuksissa painopiste on maajoukkuetasoisten (Team Finland, EM-ryhmä, NMJ ja aikuisten maajoukkueurheilijat) urheilijoiden tukemisessa. Jo tässä vaiheessa moni lajivalmentaja asuu joko Jyväskylässä tai pääkaupunkiseudulla. Heidän toimenkuviaan on tarkistettu ja täten keskukset saavat vetoapua toimintansa alkuvaiheessa.

Voivatko keskukset ottaa tehtäviä esimerkiksi nuorten maajoukkuevalmennuksen järjestelyistä? Tai aikuisten kärkiurheilijoiden maajoukkuetoiminnoista? Ja mihin lajeihin toimenpiteet voisivat ensimmäisinä kohdistua? Ajatusta ei ehkä kannata jatkaa tämän pitemmälle, mutta voiko tämä johtaa perinteisen liittojohtoisen lajivalmennuksen jalkauttamiseen kentälle siten, että liiton toimistossa on hyvin pieni arvokilpailu- ja maajoukkuetoimintoja palveleva yksikkö?

Uusi liiton valmennukseen kohdistuva toimenpide on superseurojen nuorisovalmennuksen kehittämisohjelma. Siinä liitto jakaa superseuroille merkittävän euromääräisen tuen valmentajan, valmennuspäällikön tai nuorisovalmennuspäällikön palkkatukeen. Tällä pyritään laajentamaan yleisurheiluvalmennuksen osaamispohjaa ja tarjoamaan nuorille yleisurheilijoille laadukkaampaa valmennusta. Tuki myönnetään ehdottomille kärkiseuroille, joilla on jo tapahtunut oikeita asioita oman valmennuksensa kehittämistyössä.

Lajivalmennuksen työsuhteita on jatkettu

Tutumpaa liiton tarjoamaa toimintaa ovat lajivalmentajien työpanoksiin sidotut asiat. Kaikkien lajivalmentajien kanssa on neuvoteltu 2+2-vuotisen option jälkimmäisen osan täyttämisestä ja vaikuttaisi siltä, että vain 2-3 lajivalmentajaa on vaihtumassa. Marko Hyytiäinen jättää vammaisyleisurheilun lajivalmentajan tehtävät ja Timo Kivinen on jo aikaisemmin ilmoittanut vetäytyvänsä pituushypyn ja kolmiloikan lajivalmentajan tehtävästä.

Petteri Jouste jatkaa pätkäsprinttien lajivalmentajana. Hänellä on hyvätasoinen valmennusryhmä Jyväskylässä, jonka lisäksi hän koordinoi suurta 100-200-4x100 metrin ryhmää. Uutena tehtävänä hänellä on kaupunkivalmennuskeskuksen pikajuoksuverkoston synnyttäminen. Antti Haapakoski jatkaa pika-aitojen lajivalmentajana hieman kavennetulla toimenkuvalla. Haapakoski osallistuu kotimaan ja ulkomaan lajileiritykseen sekä toimii aitajuoksun konsulttivalmentajana Jyväskylässä. Petra Stenman aloitti SFI:n toiminnanjohtajana elokuun alussa, mutta pystyy silti palaamaan 400 metrin ja 400 metrin aitojen osa-aikaiseksi lajivalmentajaksi. Laskennallisesti hänen työpanoksensa lajivalmennukseen on noin 20 %.

Tommy Ekblomin toimenkuva muuttui selvästi. Hän aloitti syksyllä Pääkaupunkiseudun valmennuskeskuksessa valmentajana, mutta koordinoi edelleen aikuisten maajoukkuetasoista valmennusta. Tom Andtbacka jatkaa lajivalmentajana ja hänen vastuullaan ovat pääosin ruotsinkielisen urheiluliiton kestävyysjuoksijat. Rami Virlander aloitti maaliskuun alussa kaakkoisen alueen puolipäiväisenä aluepäällikkönä ja toinen puolikas toimenkuvasta täyttyy kestävyysjuoksun nuorisovalmennuksesta. Virlanderin toimipiste sijaitsee Liikuntakeskus Pajulahdessa.

Hyppylajien lajivalmennus on lajiryhmistä eniten auki. Entisen korkeuden SE-mies Juha Isolehdon työnantajaksi vaihtuu Keski-Suomen Urheiluakatemia, joka ilmentää muutosta hänen toimenkuvassaan. Edellisen kahden vuoden aikana Isolehdolla oli liian niukat resurssit hoitaa jopa lajivalmennusta, mutta lokakuusta alkaen tilanne on normalisoitunut ja tämä mahdollistuu suurelta osalta siksi, että hänellä on suuri määrä lajin kärkiurheilijoita valmennuksessaan.

Heittojen osalta Janne Alin (kuula), Anssi Mäkinen (kiekko) ja Lassi Korhonen (moukari) jatkavat osa-aikaisina lajivalmentajina. Korhonen toimii myös liiton varustepäällikkönä. Keihäänheitto jatkaa tunnetuista syistä merkittävänä painopistelajina ja siellä kaksi lajivalmentajaa Kari Ihalainen ja Kimmo Kinnunen jatkavat. Ihalaisen työpanoksesta suuri osa suuntautuu Kuortaneella harjoittelevien heittäjien hyväksi ja uudessa vaiheessa Kinnusen työpanoksesta tulevat nauttimaan Jyväskylän alueella olevat lähinnä nuoret heittäjät.

Kilpakävelyissä Marko Kivimäen soisi jatkavan lajivalmentajana, vaikka hänen työsuhteensa liittoon on mikroskooppisen ohut. Päätyö Kivimäellä on rehtoraatti lapualaisella ala-asteella. Moniotteluissa Mika Vakkuri jatkaa 10-otteluiden lajivalmentajana, mutta hän ei ole jatkossa päätoiminen liiton työntekijä, vaan 60 % osuudella. Tiia Hautala jatkanee 7-ottelun lajivalmentajana noin kolmasosan osuudella muun työn löytyessä Tampereen Urheiluakatemiasta.

Tätä kirjoittaessa muutaman lajivalmentajan työsuhteet on neuvoteltu varsin pitkälle, mutta kuten yllä olevasta tekstistä ilmenee ”kättä päälle” viimeistelyä ei ole vielä suoritettu. Tilanteessa ei ole mitään dramatiikkaa, mutta pätkä- ja etäsuhteessa asioista sopimiseen ei riitä kuukausi eikä aina toinenkaan.

Voisivatko kaupunkivalmennuskeskukset olla jotain enemmän?

Palataan vielä hetkeksi pohtimaan kaupunkivalmennuskeskuksia. Tuon uunituoreessa Huippu Urheilu-Uutisten pääkirjoituksessani keskuksista puhuttaessa esille mahdollisuuksien lisäksi yhden haasteen. Se liittyy siihen, kyetäänkö lajimuotomme syömähampaasta heittolajien valmennuksesta pitämään uudessa tilanteessa riittävää huolta.

Ehkä suurempi huolenaihe liittyy itse asiaan eli onko valtakunnallista konseptia kaupunkivalmennuskeskuksista olemassa? Tiedämme kaikki haja-asutusalueille aikoinaan rakennettujen urheiluopistojen eli nykyisten valmennuskeskusten ja todellisuudessa monitoimikeskusten kauniin historian.  Ilman mitään vastakkainasettelua, olisiko usean eri lajien todelliselle kaupunkivalmennuskeskukselle olemassa tilaa? Löytyykö asia uudesta ensi vuoden puolella käynnistyvän hallituksen ohjelmasta? Eri urheilumuotojen tahtotilasta uuden todellisen kaupunkivalmennuskeskuksen perustamisessa ei ole enää epäilyksen häivääkään. Lajisiilot ovat purkautuneet ainakin yhden merkittävän huippu-urheilua edistävän asian kohdalla.

Jorma Kemppainen
valmennusjohtaja