TIEDOTE: SUL ja Paralympiakomitea: Parayleisurheilun EM-kisojen omavastuuosuuksista

Huippuosaamista SUL:n toimintaan mukaan: Aino-Kaisa Saarinen ja Petri Keskitalo markkinointiyhtiön hallitukseen

Parayleisurheilun EM-kisoihin Berliinissä (20.-26.8.) osallistuvilla suomalaisilla on 900 euron omavastuuosuus kisamatkasta. Siitä vapautuu, mikäli sijoittuu kilpailussa kolmen parhaan joukkoon. Käytäntö on aiemmilta vuosilta tuttu ja joukkueen valintaperusteiden mukainen.

Suomen Urheiluliiton (SUL) valmennusjohtaja Jorma Kemppaisen mukaan omavastuusosuuksia urheilijoiden kilpailumatkoissa on ollut varsinkin nuorten yleisurheilun arvokisoissa jo 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Omavastuusosuudet perustuvat kunkin kilpailun kustannuksiin.

– Pyrkimyksenä on, että kaikki urheilijat olisivat samalla viivalla kustannusten suhteen. Esimerkiksi jo vuoden 2006 nuorten MM-kisoissa urheilijoiden omavastuuosuus oli 1000 euroa, Kemppainen sanoo.

Parayleisurheilussa omavastuuosuudet tulivat laajemmin käyttöön vuoden 2011 MM-kisojen jälkeen. Kilpailut järjestettiin Christchurchissä, Uudessa-Seelannissa.

– Kustannukset per urheilija olivat silloin huomattavan suuret verrattuna vammattomiin, Kemppainen sanoo.

Yleisurheilussa ja parayleisurheilussa joukkueiden kustannukset eroavat huomattavasti toisistaan kansainvälisten kattojärjestöjen erilaisten käytäntöjen takia.

– Parayleisurheilun kattojärjestö Kansainvälinen paralympiakomitea (IPC) ei kustanna urheilijoita kilpailuihin, kuten Kansainvälinen yleisurheiluliitto (IAAF) tekee tai tarjoa ilmaispaikkoja quota-menettelyllä kuten Euroopan yleisurheiluliitto (EA). Matkojen ja majoitusten lisäksi jokaisesta joukkueen jäsenestä maksetaan osallistumismaksu, joka vaihtelee kilpailukohtaisesti 500 ja 1000 euron välillä, Kemppainen sanoo.

Kuorikoski: IPC:n toimintapolitiikka nostaa kustannuksia

Suomen Paralympiakomitean pääsihteeri Tero Kuorikosken mukaan parayleisurheilun arvokisoihin osallistumiskustannuksia nostaa IPC:n toimintapolitiikka.

– Vammaisurheilu ja vammaisyleisurheilu on kalliimpaa kuin yleisurheilu, koska kilpailuissa tarvitaan avustajia, ja koska IPC kerää aika tuhtia maksuja arvokisoista. Kysymys on IPC:n toimintapolitiikasta. Voi kysyä, onko siinä järkeä, että IPC kerää niin ison osan budjetistaan kilpailuista tulevilla maksuilla, Kuorikoski sanoo.

Kuorikoski ei pidä IPC:n toimintatapaa oikeana. Hänen mukaansa Paralympiakomitea nostaa tuota näkemystä aktiivisesti esille vammaisurheilun kansainvälisillä foorumeilla.

– Samaan aikaan pyrimme kansallisesti toimimaan niin sanottujen integraatiolajiliittojen, kuten SUL:n kanssa, yhteistyötä syventämällä niin, ettei omavastuita tulevaisuudessa tarvittaisi.