Oksasen kolumni: MM-halleissa puhuttivat hylkäykset

Englanti on järjestänyt vuoden sisällä kaksi merkittävää yleisurheilutapahtumaa. Sekä ulkoratojen että sisäratojen MM-kilpailut. Maassa on lajilla pitkät perinteet. Jo Lontoon olympialaisissa 2012 ihasteltiin täysiä katsomoita jopa karsintakilpailujen aikana. Birminghamissa keskusteluun nousivat kuitenkin ratarikot ja niistä johtuneet lukuisat hylkäykset. Mitalisijoja meni uusiksi ja historiaa tehtiin siinäkin, että yksi alkuerä hylättiin kokonaan. Miksi näin tapahtui ja mikä on muuttunut aiemmista kisoista?

Säännöt ratarikkojen suhteen ovat olleet jo vuosia samat. Juoksusuunnassa vasemmanpuolista rataviivaa ei saa askeleellakaan koskettaa kaarteessa. Viivan päälle astuminen riittää yhdellä askeleella. Joskus todetaan virheellisesti, että pitää astua viivan yli, mutta virhe tulee siis jo viivan päältä. Suoralla ratarikon voi tehdä, jos ei häiritse kanssakilpailijaa ja vastaavasti kaarteessa voi ajautua omalta radaltaan ulkopuolelle, jos ei häiritse muita kilpailijoita. Ainut muutos sääntöihin tuli noin kuusi vuotta sitten kun kiellettiin suoralla sisäkautta, eli nurmen puolelta, ohittaminen. 

Ratarikkojen valvonta perustui vuosikaudet ihmissilmään eli radan reunoilla oli riittävä määrä valvojia, joiden havaintojen mukaan hylkäyksiä ehdotettiin ja juoksujen johtaja teki päätökset. Seuraavassa vaiheessa ihmissilmän tueksi tuli videokamerat ja mikäli valvojilta tuli havainto niin nämä voitiin tarkastaa videonauhoja katsomalla. Tähän tietysti meni oma aikansa, kun nauha piti kiikuttaa kameralta erilliseen katseluhuoneeseen. Tällöin ei ollut mahdollista katsoa kuin räikeimmät tapaukset tai käyttää nauhoitusta apuna, jos tilanteesta tehtiin protesti. Eikä tuosta nauha-ajasta ole edes kymmentä vuotta aikaa.

Videovalvontaa kehitetty Hawk-Eye:n kanssa 

Viimeisten vuosien aikana kameratekniikka, kuvien laatu ja tiedon saaminen katsottavaan muotoon on ollut rajun kehityksen kohteena. Lähes jokaisella on taskussaan kännykkäkamera, joka tuottaa laadukkaampaa kuvaa kuin esimerkiksi vuoden 2012 Helsingin EM-kilpailujen videovalvontalaitteisto. Sekin oli kuitenkin ajallaan korkeatasoinen. Samalla kuvien ja videoiden määrä on räjähtänyt sosiaalisessa mediassa ja erilaiset virheet esimerkiksi tuomaritoiminnassa näkyvät helposti ympäri maailma.

IAAF on kehittänyt jo vuosia yhdessä Hawk-Eye brändin kanssa tehokasta videovalvontalaitteistoa lähinnä ratalajeihin. Ensimmäisen kerran laitteisto oli käytössä 2016 ja siitä asti mukana miltei jokaisessa IAAF:n arvokilpailussa. Laitteisto perustuu radan ympärillä sopivissa kohdissa oleviin tarkkaa kuvanlaatua tuottaviin kameroihin, joiden materiaali on reaaliaikaisena käytössä erillisessä videovalvomossa. Yhdessä kaarteessa voi olla 4-6 kameraa, joten tilannetta voidaan katsoa useasta eri kuvakulmasta. Videokuva voidaan pysäyttää ja korkean kuvanlaadun vuoksi pysäytyskuvasta otettava suurennos on edelleen poikkeuksellisen tarkka.

Samalla, kun laitteisto on kehittynyt, ovat myös valvontaan liittyvät prosessit muuttuneet. Ennen havainnoitsijana oli radan reunalla ollut valvoja ja tarvittaessa havaintoja tarkastettiin videoilta. Nyt videovalvomossa istuu IAAF:n kansainvälinen tuomari, joka voi suoraan ilmoittaa havainnoistaan juoksujen johtajalle ja päätökset tehdään sitä kautta usein ilman valvojan havaintoa kentältä. Edelleen valvojia on olemassa, mutta videohuone toimii itsenäisesti ja tilastot osoittavat videon löytävän karkeasti kaksi kertaa enemmän virheitä verrattuna radalla oleviin valvojiin.

Birminghamissa Hawk-Eye laitteisto oli ensimmäistä kertaa tässä laajuudessaan hallikisoissa. Nykyään hallit rakennetaan arvokisoissa aina erikseen, joten jokainen rata on uniikki koska ne pitää sovittaa rakenteisiin. Toki tietyt reunaehdot ovat olemassa, mutta kaarteiden säteet, kallistukset ja kaarteiden pituudet voivat hieman vaihdella. Näin urheilijoilla ei välttämättä ole tarkkaa kokemusta kunkin hallin ominaisuuksista. Tähän kun yhdistetään erittäin tarkka valvontalaitteisto niin MM -hallien kaltainen hylkäyssuma oli jopa odotettuakin. Ei ehkä tässä laajuudessa, mutta joka tapauksessa tarkka valvonta tuo väkisinkin enemmän havaintoja kuin aiemmin.

Hylkäykset eivät yllättäneet

Birminghamin tapahtumat olivat siis enemmän looginen seuraus kuin suuri yllätys. Voi olla, että IAAF:n kehitystyö videovalvonnan suhteen ei ollut tarkasti tiedossa urheilijoilla ja osalle asia saattoi tulla yllätyksenä. Ei tavallaan osattu varoa. Valitettavasti monessakaan kisassa ratavalvonta ei ole edes kohtuullisella tasolla verrattuna IAAF arvokisoihin.

Jatkossa on syytä varautua olemaan tarkkana ja pysymään omalla radalla. Toinen keskustelu on taas se, ovatko nykysäännöt ajan tasalla nykytekniikalla toteutetulle videovalvonnalle. Onko laadukas HD video pysäytyskuvineen jo hieman epäinhimillinen ja tunteeton? Toisaalta sääntö ja säännön rikkeestä tulevat rangaistukset ovat samat kaikille, mutta kokonaisen erän hylkääminen MM-tasolla kuvastaa sitä, että ei tämän ihan näinkään pitäisi mennä. Keskustelua varmasti riittää eri forumeissa vielä, kun lumet ovat sulaneet ja kesäkausi alkaa. Laitteisto tulee olemaan käytössä myös heinäkuussa Tampereella IAAF:n alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa.

Pasi Oksanen, IAAF:n kansainvälinen tuomari

 

 

 

 

 

 

06.03.2018 - 18:38