Oksasen kolumni: Kannattaisiko ottaa oppia uinnista?

Pääsiäisen aikaan järjestettiin viisipäiväiset uinnin SM-kilpailut Helsingissä Mäkelänrinteen uintikeskuksessa. Joskus on ihan terveellistä tutustua täysin toiseen lajiin, joten Mauno Ahosta lainaten ”menin paikalle”.

Kun on tottunut vuosikaudet toimimaan kilpailuiden järjestelytehtävissä, uintiväki ympärillä sai ihmetellä kommentteja toimitsijamääristä, ajanottosysteemeistä tai vaikka livetulospalvelun toiminnasta. Tulee katsottua vähän joka lajin kilpailua hieman eri tavalla kuin normaali kisaturisti.

Uinnissa tahti on kova muillakin kuin urheilijoilla. Altaan ympärillä olevat noin 50 toimitsijaa pyörittävät kilpailuja liki hengästyttävällä tahdilla. Itselle tuli mieleen Seb Coen lausunnot, jossa yleisurheilukilpailuja tulisi tiivistää.

Kannattaisi ehkä ottaa oppia uinnista. Sunnuntain aamupäiväsessiossa lähetettiin matkaan puolessa tunnissa 27 erällistä uimareita. Matkoina 50 metrin vapaa ja 50 metrin perhonen, eli ajallisesti vastaa 200 metrin juoksua. Edellinen erä ei ollut aina edes poistunut altaasta, kun seuraava lähti liikkeelle. Silti hommassa pysyi ihan hyvin mukana. Esittelyt ja tulokset ehtivät hyvin seurata jokaisesta erästä. Väkisin tuli mieleen oman lajimme pikamatkojen esittelyt TV-lähetyksissä. Onkohan niissä hitunen tiivistämisen varaa?

Muutenkin kisapäivä tarjosi monia virikkeitä omille ajatuksille. Nuorten kisat käytiin samassa yhteydessä. Aamupäivän alkuerien perusteella jaettiin nuorten mitalit samaan aikaan aikuisten kanssa iltasessiossa. Mikäli nuoren aika edellytti finaaleihin, eikun tervetuloa iltasessioon. Kävipä joissain lajeissa niinkin, että nuorten mitalisti pokkasi toisen metallin vielä illan aikuisten finaalissa. Tässä ehkä ajatusta joihinkin alueellisiin kilpailuihin, kun halutaan yhdistää nuorten ja aikuisten sarjoja.

Varasijoilta finaaliin

Aamun alkuerien jälkeen selvisivät finalistit iltasessioon. Finaalista ensimmäisinä ulosjääneet pääsivät varasijoille ja mikäli joku finaaliin päässyt ei lähtenyt uimaan loppukilpailussa, otettiin urheilijoita varasijoilta mukaan. Vastaavaa systeemiä ei yleisurheilussa ole mutta ajatuksena toimintatapa on kyllä houkutteleva.

Varsinkin loukkaantumistapauksissa olisi hyvä olla joustoa ja saada radat täyteen. Yleisurheilun säännöt on laadittu ajatellen isoja arvokilpailuja. Joissain kohdin olisi ehkä hyvä miettiä voitaisiinko tehdä kansallisia poikkeuksia. Tämäntyyppisillä asioilla ei ole niinkään vaikutusta tuloksiin vaan enemmänkin kilpailun sujuvuuteen ja yleisöystävällisyyteen.

Uinti on panostanut jo pitkään live-tulospalveluun ja kaikki merkittävimmät kilpailut löytyvät livetiming.fi sivujen kautta. Sivusto on pohjoismaiden yhteinen palvelu, josta löytyy vielä erilliset mobiiliapplikaatiot. Järjestelmä toimii todella hienosti. Reaaliaikaisena näkyy koska erä alkaa ja lopputuloksen lisäksi jokainen käännös rekisteröityy livepalveluun.

 Joissain kisoissa mukaan voidaan liittää myös livestreamillä kuvaa kisapaikalta. Live-tulospalvelu on tulossa jokaiseen lajiin ja on hyvä, että yleisurheilun uusi tulospalveluohjelma on loppusuoralla ja kohta jokaisen kisajärjestäjän on mahdollista liittää kilpailunsa automaattinen live-tulospalvelu.

Matkailu avartaa ja tämänkertainen Helsingin visiitti todella hienossa Mäkelänrinteen uintikeskuksessa oli vaivan arvoinen. Kannattaa tosiaan vierailla muidenkin lajien kilpailutapahtumissa. Tulosten lisäksi saattaa jäädä muitakin asioita mieleen. Meillä on lisäksi monta kansainvälisen tason uimaria, joiden suoritusten näkeminen livenä antaa vähän kuvaa siitä miten vaativasta lajista on kyse. Esimerkiksi 50 metrin matka alle 23 sekunnin vaatii jo pientä hölkkää altaan vierellä, että pysyy mukana kyydissä.

Pasi Oksanen

Kirjoittaja on Suomen Urheiluliiton kilpailuvaliokunnan puheenjohtaja ja liiton hallituksen jäsen.