Manninen HCR-juoksijoille: Juoksu ei saa olla pakkopullaa

Manninen HCR-juoksijoille: Juoksu ei saa olla pakkopullaa

Jos juokseminen on harrastus, sen pitää olla hauskaa. Se ei saa puuroutua kilometrien keräämiseksi. Se ei kehitä, enkä usko, että kukaan siitä nauttii, Laura Manninen opastaa kaikkia Helsinki City Runille harjoittelevia.

Manninen toimii niin kuin puhuu. Kansainvälisen Intragen-yhtiön identiteetinhallinnan konsultti aloitti juoksemisen kolmekymppisenä. Nyt 44-vuotiaana hän on maantiejuoksuissa Suomen ehdotonta kärkikaartia.

– Minulle kallein pääoma on aika. Olen tarkka siitä mihin sitä käytän. Tykkään tehdä töitä yhtä paljon kuin tykkään juosta. Haluan olla parhaimmillani töissä ja juokseminen tukee sitä, Manninen sanoo.

– Juoksuun minulla on käytössä rajallinen aika. Siksi mietin jokaisessa harjoituksessa tarkkaan mitä teen. Se ei saa mennä vain kilometrien keräämiseksi, jolloin siitä tulee pakkopullaa.

Juoksulenkiltä Mannisen löytää aamulla. Iltatreenit eivät hänelle sovi.

– Aamutreenit ovat minulle tärkeitä. Jäsentelen siinä päivän tekemiset. Sen jälkeen minulla on selvät pasmat, kun menen läppärin eteen, Manninen sanoo.

– Käytän juoksua kilpailuetuna työelämässä. Minulla on heti yhdeksältä aamulla ihan erilailla energiaa kuin niillä, jotka eivät treenaa.

Työmatkat juosten läppäri repussa

Kilpajuoksija Mannisesta tuli puolivahingossa. Vielä 34-vuotiaana hän juoksi seitsemän kilometrin työmatkat läppäri repussa, eikä miettinyt kilpailemista.

– Meillä oli töissä maratonkerho, jonka kanssa jotenkin ajauduin yhteislenkille. Se tuntui heti helpolta. He houkuttelivat minut Länsiväylä-juoksuun, jossa olin joku viides. Muut sanoivat, että minun pitää lähteä maratonille. Mietin, että jos juoksen maratonin, teen sen New Yorkissa, Manninen muistelee.

Viime kesänä, yksitoista vuotta tuon New Yorkin maratonin jälkeen Manninen juoksi maratonin 2.41.08 ja puolimaratonin Suomen EM-joukkueessa 1.14.16. Hän on myös tuttu näky Kalevan kisoissa ja Ruotsi-ottelussa, mutta ei ota kilpailemisesta stressiä.

– Ajattelen kilpailuja hyvinä harjoituksina. En ajattele, että tähtään kisoihin. Kun menen vaikka Helsinki City Runille, ajattelen, että tuosta saan hyvän vauhtikestävyystreenin. Varsinkin jos tähtään maratonille, puolimaratonit ovat minulle treeniä. Viime vuonna juoksin puolimaratonin aina kaksi viikkoa ennen maratonia, Manninen sanoo.

Kunto kehittyy myös crosstrainerissä

Harrastajajuoksijoille Manninen muistuttaa aerobisen kunnon kehittyvän myös crosstrainerissä. Itse hän oppi sen kamppailtuaan jalkavaivojen kanssa.

– Ei pidä ajatella, että juoksu on ainoa treeni. Ei se keho tiedä, mistä rasitus tulee, Manninen sanoo.

– Tiedän etteivät valmentajat ole minun kanssani samaa mieltä, mutta itse teen juoksuharjoitukset yleensä kovina ja muut treenit palauttavina. Esimerkiksi, kun minulla on juoksuton päivän, kelaan vaikka tunnin pyörällä tai treenaan crosstrainerilla.

Kun Manninen juoksee, hän nauttii.

– Minulle juokseminen on keskittymistä. Keskityn siihen, kuinka raajat liikkuvat. Se on kuin meditaatiota jollekulle muulle.

– Eka muistikuva juoksemista minulla on, kun olin kaksivuotias ja veli oli nelivuotias. Oltiin naapurissa hoidossa. Veljellä oli pyörä ja hän pakotti minut juoksemaan rinnallaan, kun mentiin naapuriin. Sitä väliä ravattiin pitkin päivää. Sukulaiset ovat vitsailleet, että siinä se pohja juoksu-uralle syntyi.

Lisätietoja