Nykyaikainen urheilusuoritus on sellainen inhimillinen ponnistus, jolla on usein myös taloudellista arvoa. Joukkuelajeissa onkin jo luonnollista, että urheilijat ovat ammattilaisia, jotka ovat työsuhteessa palkanmaksajiin, eli urheiluseuroihin. Seurat puolestaan organisoivat säännöllisiä ottelutapahtumia ja saavat näin tuloja katsojilta, medialta sekä sponsoreilta. Myös muutama yksilölaji, kuten golf, tennis ja pyöräily, ovat rakentuneet ammattilaisurheilun pohjille.
Yksilölajeissa yleisurheilu mukaan lukien urheilijan asema on toisenlainen, verrattavissa ennemminkin yrittäjään kuin työntekijään. Ammattiyksilöurheilija kerää tuloja itse kilpailemisesta ja sekä brändäämällä itsensä sponsorimarkkinoilla.
Yksilöurheilijan tulot kertyvät siis enemmän palkkioista kuin palkasta. Huippu-urheilun rahoitus ja tekeminen on Suomessa perinteisesti ponnistanut kansalaistoiminnan ja julkisen sektorin yhteispelistä. Markkinointi ja yhteistyö yritysten kanssa ovat vasta orastavalla asteella, etenkin urheilijoiden brändin näkökulmasta.
Yksilö- ja joukkuelajien erilainen asema näkyy myös tilastoissa. Suomessa urheilee vuositasolla noin 1 200 ammattiurheilijaa, mikäli ammattiurheilijan kriteerinä käytetään sosiaalisturvaa perustuvaa 9 600 euron vuosiansion määritelmää. Näistä urheilijoista ainoastaan viisi oli yksilölajien urheilijaa v. 2015.
Yksilölajien urheilijoille edellä mainitun vakuutusturvan hankkiminen on vapaaehtoista. Tässä suhteessa tilastot myös valehtelevat. Suomessa on varmasti muutamia kymmeniä yksilölajien urheilijoita, jotka ansaitsevat elantonsa urheilulla.
Ammattilaisurheilussa oleellista on urheilijan esiintyminen yleisölle mahdollisimman usein, joka mahdollistaa riittävät taloudelliset edellytykset toiminnalle. Ajatus on lähes päinvastainen perinteisen yksilöurheilun ideaalin kanssa, jossa urheilijan päätavoitteena ovat kerran neljässä vuodessa järjestettävät olympialaiset tai kerran vuodessa järjestettävät muut arvokilpailut ja jossa urheilijan matkaa tavoitteeseen tuetaan eri organisaatioiden myöntämillä valmennustuilla. Niillä voidaan korvata valmennuksesta, ei elämisestä yleensä syntyviä kuluja.
Arvokilpailut rahajuoksuja arvostetumpia
Tällä hetkellä myös yleisurheilu on siirtynyt aikakauteen, jossa huippu ja ammatti risteävät urheilijan uran edetessä riittävän kovalle tasolle. Yleisurheilijan polkua voidaan hahmottaa seuraavasti: paikallisen/alueellisen tason kilpaurheilija – kansallisen tason urheilija – kansainvälisen tason huippu-urheilija – ammattiurheilija.
Yleisurheilussa ammattilaiseksi pääsee vain pieni joukko urheilijoita, pääosin vasta kansainvälisen arvokilpailumenestyksen jälkeen. Erotuksena varsinaisista ammattilaisurheilulajeista, joissa ammattilaiseksi siirrytään varhaisessa vaiheessa uraan ja vain harvoista ammattilaisista tulee huippu-urheilijoita. Siis urheilijoita, jotka kilvoittelevat lajin ylimmällä tasolla tai tavoittelevat arvokilpailumenestystä.
Yleisurheilukin on elää tällä hetkellä vaihetta, jossa sekä lajin huippu-urheilu, että ammattilaisurheilu ovat laajentuneet voimakkaasti. Laji kilpailee näkyvyydestä globaalisti. Huippu-urheilupuolella arvokilpailujen lukumäärä on kasvanut ja useita arvokilpailuja on tarjolla saman vuoden aikana. Myös nuorten arvokilpailut saavat medianäkyvyyttä. Yleisurheilun näkyvin ammattilaissarja, Timanttiliiga, on puolestaan paisunut jo 14 tapahtuman ja viiden kuukauden mittaiseksi kiertueeksi.
Suomalaisessa yleisurheilussa on aina arvostettu enemmän arvokilpailuja kuin markkinalähtöisempiä ”rahajuoksuja”. Paavo Nurmi Gamesin nousu tuo suomalaiseen yleisurheilukulttuuriin siitä puuttuneen palasen, kovatasoisen kansainvälisen kilpailutapahtuman.
Urheilijalle lajin ammattimaistuminen tarkoittaa uusia haasteita mutta myös uusia mahdollisuuksia. Kun huippu-urheilijan urasta on yhä selvemmin tullut ammatinvalintakysymys, siirtyy vastuu ja valta uran rakentamisesta yhä enemmän itse urheilijalle ja hänen lähipiirilleen.
Yleisurheilussakaan ei ole enää yhtenäistä kansallista rakennetta, valmennusjärjestelmää, joka kannattelisi ja ohjaisi urheilijoita intensiivisen leirityksen kautta maajoukkueeksi ja lopulta osa kansainvälisen tason huippu-urheilijoiksi.
Nykypäivän huipulle pyrkivä nuorella on laajempi kirjo erilaisia mahdollisuuksia rakentaa uraansa kohti itse asettamiaan tavoitteita. Vaihtoehtoja ja osaamista löytyy Suomesta, somesta tai ulkomailta.
Jari Lämsä
Jari Lämsä on yksi yleisurheilu.fi -sivuston kolumnisteista. He ruotivat yleisurheilua ja siihen liittyviä asioita eri näkökulmista. Lämsä oli aktiiviaikoinaan maajoukkuetason kolmiloikkaaja. Nyt hän toimii Kilpa-ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen yhteiskuntatieteiden yksikön johtajana.