Yleisurheilu on tulosurheilua, jossa on mukana myös keskinäisen kamppailun elementti. Yleisurheilu on suosittua tulosurheilua ja lähes kaikkien maiden ja niissä kaikkien ikäluokkien mestaruuskilpailuihin osallistumista rajoitetaan tulosrajoilla. Tässä ajattelussa EM-hallit kulkee vastavirtaan ilman raja-ajattelua.
Suomen Urheiluliiton kilpailuvaliokunta teki viime viikolla historiallisen päätöksen siirtyä käyttämään tulosrajojen ohella rankingia eli käytännössä tilastoja. Malli mukailee samaa mikä otetaan käyttöön ensi kesän Pekingin MM-kilpailuissa ja jota on käytetty soveltaen edellisissä EM-kilpailuissa.
EM-halleissa ei siis ole tulosrajoja. Kaikilla kansallisilla lajiliitoilla on kuitenkin omat valintakriteerinsä ja ne vaihtelevat paljon. Suomen tulosrajat olivat lopputulos kolmen edellisen vuoden EM-hallitilastoista ja rajoiksi tulivat juoksulajeissa noin 30. tulos ja kenttälajeissa noin 25. tulos. Rajan saavuttaneita tuli yhdeksän kappaletta, joista seitsemän kilpaili Prahassa. Esimerkiksi hieman kapeamman tason Norjan tulosrajoilla, osallistumisoikeuden olisi saavuttanut 11 urheilijaa.
Pitäisikö EM-halleissa kuitenkin olla tulosrajat? Ja saman tien pitäisikö EM-halleissa olla kahdet tulosrajat? Kaikissa maissa hyväksytään yleisellä tasolla sama perusajatus, että nuorille pitäisi antaa enemmän kilpailumahdollisuuksia ja uudet yrittäjät tarvitsevat näyttöpaikkoja. Pitäisikö varsinaisen tulosrajan lisäksi, laatia esimerkiksi 22-vuotiaille ja nuoremmille kevyemmät rajat, joilla he pääsisivät mukaan?
Pitäisikö Euroopan Yleisurheiluliiton virallistaa ja asettaa läpinäkyväksi tavoite saada uusia nälkäisiä kilpailijoita mukaan arvokilpailujen tunnelmaa haistelemaan. Ja voisiko ajattelua jatkaa vielä siten, että esimerkiksi kahdella ensimmäisellä osallistumiskerralla urheilijalla iästä riippumatta voisi olla alennettu osallistumiskynnys?
EM-halleissa ei siis ollut rajoja. Miksi siellä pitäisi olla rajat, koska urheilijoita ei ole kuitenkaan mitenkään ylimitoitetusti? Suomalaisille urheilijoille selkeys ja rajojen noudattaminen on toimiva malli, vai mitä Elmo?
10 urheilijaa finaaliin?
Kalevan kisoihin tuli mainio käytäntö ottaa mukaan 10 urheilijaa kenttälajien finaaliin kahdeksan asemasta. Pitäisikö sama malli siirtää myös EM-kilpailuihin, jossa suoran superfinaalipaikan saa vain kahdeksan urheilijaa. Nyt nähdyn perusteella kaikki kahdeksan hyppääjää tai työntäjää eivät liiku aina tuoreilla jaloilla, mutta lisäisikö esimerkiksi Suomen mallin mukainen kahden lisäkilpailijan ottaminen mukaan vielä yhden tason kilpailujännitykseen?
Jorma Kemppainen
Valmennusjohtaja
Suomen Urheiluliitto