Härkösen kolumni: Urheileminen ja valmentaminen olympialaisissa

Olympialaiset on aika monen urheilijan unelma. Useimmille kisat on "once in a life time" mahdollisuus. Noin 70 % kisoihin valituista urheilijoista osallistuu vain kerran olympialaisiin. Kuinka urheilla, että kisoista jäisi hieno elinikäinen muisto?

Tärkeää on fiksu tavoitteen asettaminen, oikea suhtautuminen median usein ylimitoitettuihin odotuksiin juuri olympialaisissa, oikea suhtautuminen sosiaaliseen mediaan ja totta kai, sanan mukaisesti parhaansa yrittäminen. Omat tavoitteet on syytä käydä läpi yhdessä valmentajan, läheisten ja muun valmennusjohdon kanssa.

Todennäköisimmin urheilija asettaa itselleen liian kovat, kuin liian löysät tavoitteet. Sen seurauksena on todennäköistä, että tavoitteita ei saavuteta ja pettymys on raju. Usein urheilijat kokevat pettäneensä paitsi itsensä, niin valmentajansa, lajijohdon, median ja jopa suuren yleisön. Kisoista jää huono maku, mikä ei voi olla Olympiakisojen perimmäinen tarkoitus.

Kuinka sitten välttää ns. "turistimatkan" kokemus? Kuinka onnistua niin, että voi olla ylpeä omasta suorituksestaan? Keskeistä on loppuun asti yrittäminen, ”kaikkensa antaminen”.   

Urheilijan ei koskaan kannata luovuttaa, vaikka tavoite tuntuisikin karkaavan. Kukaan ei halua nähdä suomalaisen urheilijan luovuttavan kesken kaiken. Lopulta myös urheilijalle jää huono fiilis, jos ei ole yrittänyt loppuun saakka. Ja kääntäen, huonokin lopputulos tuntuu paremmalta, kun on antanut niin sanotusti kaikkensa. Välitön pettymys muuttuu aika nopeasti positiiviseksi kokemukseksi. Parhaansa yrittäneen urheilijan on myös helpompi kohdata läheisensä, media ja suuri yleisö.

Keskittyminen hyvään suoritukseen vapauttaa todennäköisesti energiaa rentoon tekemiseen, joka johtaa parhaimmillaan ”flow –tilaan”, jolloin suorituksesta voi tulla erinomainen. Mitalin tai loppusijoituksen miettiminen sitä vastoin johtaa usein yliyrittämiseen tai jopa pelkoon epäonnistumisesta.

Valmentajan valmistautuminen

Myös valmentajalle olympiakisat on poikkeuksellisen jännittävä tapahtuma, onhan kyseessä suurimmat mahdolliset kisat ikinä. Kuinka säilyttää oma rauhallisuutensa ja välittää urheilijalleen luottamuksen ja rauhallisuuden tunne? Kisakylän, kisapaikkojen ja koko tapahtuman erikoinen, globaali tunnelma, vaatii rauhallisuutta ja keskittymistä oikeisiin asioihin.

Kuinka sitten saavuttaa sopiva keskittyminen ja välttää yliyrittäminen? Hyvä neuvo on jututtaa kisoihin osallistuneita, kokeneempia urheilijoita ja valmentajia. Kokemukseni mukaan vanhemmat urheilijat ja valmentajat jakavat mielellään omia kokemuksiaan. Usein on kyse monien pienten asioiden huomioon ottamisesta, ei niinkään jostain isoista oivalluksista. Valmentajan tulee sitten pohtia yhdessä urheilijan kanssa, että mitkä neuvot voisivat toimia heidän kohdallaan.  

Olen kantapään kautta oppinut, että erityisesti pettymyksen hetkellä valmentajan rooli on tärkeä. Urheilijaa ei saa jättää yksin, vaikka tunnelma voi olla ahdistava ja on vaikea löytää lohduttavia sanoja. Onnistumisen jälkeen on tietysti paljon mukavampaa.

Olympiakisoissa Suomen kokoisen joukkueen haasteena on rajoitettu akkreditointien määrä. Sen vuoksi kaikki urheilijat eivät saa omia valmentajiaan mukaan kisoihin. Siksi on tärkeää sopia hyvissä ajoin kisoihin valittujen valmentajien kanssa, kuinka viimeistelyharjoitukset toteutetaan.  

Vielä muutama sana kisavalinnoista. Mielestäni kaikki karsintarajan saavuttaneet tai karsintakilpailussa paikan hankkineet pitää valita kisoihin. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi joidenkin urheilijoiden unelma pitäisi tuhota. Matkakustannukset eivät ole todellinen este. Totuus on myös se, että mitä enemmän urheilijoita saadaan kisoihin, sitä enemmän saadaan akkreditointeja, joka mahdollistaa paremman huollon.

Kateelliset kyllä haluaisivat rajoittaa joukkueen kokoa, mutta siihen halpaan ei valitsijoiden pidä mennä. Ainoa vaatimus, joka urheilijan pitää täyttää, on aidosti parhaansa yrittäminen. Se riittää parhaimmillaan mitaliin tai sitten vaikka sijaan 25. Suorituksensa jälkeen urheilijoilla ja valmentajilla on yleensä 1-2 päivää aikaa nauttia olympialaisten ainutlaatuisesta tunnelmasta. Siitä saa ja pitää ottaa kaikki irti.  

Asko Härkönen

Kisakallion urheiluopiston rehtori Asko Härkönen on yksi yleisurheilu.fi -sivuston kolumnisteista. He ruotivat yleisurheilua ja siihen liittyviä asioita eri näkökulmista. Härkönen oli aktiiviaikoinaan kymmenottelija, ja toimi sittemmin moniotteluiden parissa valmentajana. Härkösellä on monipuolinen liikunta-alan koulutus ja hän on työskennellyt erilaisissa urheilu- ja liikunta-alan tehtävissä muiden muassa urheiluopistoissa ja Olympiakomiteassa