Hakasen kolumni: Juhassa on karismaa

Vuosi ei olisi voinut paljon mielenkiintoisemmin alkaa urheiluseura Tampereen Pyrinnön toimistossa. Vuoden ensimmäisenä arkipäivänä ovesta astui kolmikko, jota yhdistää palava intohimo kestävyysjuoksuun: Hakasta tulivat morjestamaan Santtu ja Julius Mäkinen sekä Juliuksen henkilökohtainen valmentaja, ex-huippujuoksija Juha Väätäinen.

Arkiset työt unohtuivat siltä istumalta. Luvassa oli mielenkiintoinen ja värikäs rupattelutunti. Ja kun tapaamisella ei ollut agendaa edes hyttysen pierun vertaa, juttelu rönsyili paremmin kuin unohdettu mansikkamaa.

Kun Santtu Mäkinen alkusyksystä paljasti, että Väätäinen vastaa Juliuksen valmennuksesta, nousi pintaan oitis ajatus, että Juliushan on 2000-luvun Väätäinen. Pojalla on nopeutta, monipuolinen tausta, pitää sopivasti päänsä ja tiettyä pelimannihenkeä.

Juhalla on kaiketi aina ollut selkeät mielipiteet.

– Minulla on armoton numeromuisti. Tulokset ja tilastot kertovat totuuden. Juliuksesta voin sanoa, että hän on pari vuotta edellä verrattuna omaan kehitykseeni, Väätäinen tuumi.

– Poika on hyvällä alulla. Harjoitusmäärien kasvussa pitää muistaa maltti. Ja kuuntele Julius äitiäsi, hiihtolenkit kuuluvat ehdottomasti ohjelmaan. Ei kuitenkaan liian kuluttavia.

Meskus tiesi Lydiardia paremmin

Kestävyysurheilu on Mäkisillä sukuvika enemmän kuin seitinohuesti. Äiti-Mia (os. Jalkanen) oli kansallisen kärkitason hiihtäjä ja isä-Santtu oli kova luu vitosella ja kympillä 90-luvun puolivälissä.

Juha Väätäisen nousu kestävyysjuoksun huipulle 1960-luvun lopulla oli varmasti monelle yllätys, jopa aktiivisille penkkiurheilijoille. Juhaa pidettiin 800 metrin ja enintään tonnivitosen juoksijana.

Kun Jouko Kuha paineli kolmosella reilusti alle kahdeksan minuutin heinäkuun lopulla 1968, juoksun kolmas oli Väätäinen ajalla 8.01,0, Se oli polun raivaus kohti vuoden 1971 EM-Helsinkiä.

Miten paljon sait valmennusapua 1960-luvun lopussa Suomessa vaikuttaneelta valmentaja Arthur Lydiardilta?

– En yhtään, valmentajani Paavo Meskus tiesi enemmän valmennuksesta, joka lähti intohimosta, Väätäinen sanoo.

Asut nyt Espanjassa, miten pidät yhteyttä Juliukseen?

– Etäisyys ei ole tänä päivänä ongelma.

Santtu Mäkinen todistaa, että harvoin on päivä, jolloin Juhalta ei ole tullut viestiä.

Juoksuohjeiden lisäksi Juhalla on selvät sävelet myös opiskeluun.

– Harjoittelun ohessa ei ole mikään ongelma hoitaa kouluasiat asiallisen hyvin. Aika ei ole esteenä, Väätäinen sanoo.

Uunilan merkitys on kiistaton

Väätäisellä on edelleen intohimoa myös juoksuun. Aivan yllätys ei olisi, vaikka vuoden 1971 Euroopan mestari juoksisi numerolappu rinnassa tulevissa veteraanien MM-kisoissa

Entäs politiikka?

– Jätin kansanedustajan postin keskusteltuani lääkärin kanssa. Jos olisin lähtenyt mukaan, olisin ollut asuntoministeri. Tosin en enää kesän tapahtumien jälkeen. Olen perussuomalainen nyt ja aina!

Väätäinen muisteli myös aktiiviaikojaan. Kun hän luetteli omia ja muiden juoksijoiden aikoja, aloin epäillä voiko 76-vuotiaalla olla noin huikea muisti. Tarkistin tuloksia vanhoista vuosikirjoista. Voin todeta, että kyllä voi, kyllä voi!

Yhdelle henkilölle Juha on enemmän kuin kiitollinen. Jukka Uunilan merkitys suomalaisen yleisurheilun nousuun oli hänen mielestään kiistaton!

Juhassa on karismaa, mieleenpainuva palaveri ilman ”slaideja”!

Jarmo Hakanen