Elovena Voimapäivä herättelee liikunnan iloa

Mahnalan ympäristökoulun neljäsluokkalainen Julius Ilomäki tähtää harjoituskeihäänsä hiekkakentälle asetettua rengasta kohti ja heittää. Ihan ei osu kohdalleen, mutta yrityksiä on jäljellä useita.

- Liikunta on kivaa. Itse olen harrastanut lähinnä jalkapalloa ja joskus temppukoulun juttujakin, Ilomäki ilmoittaa, mutta riuskasti lähtee liitoon taas keihäskin.

Hämeenkyröläiskoulussa vietetään Elovena Voimapäivää, ja Juliuksen sukunimen mukaista fiilistä hohkaa koko pihapiiri. Voimapäivästä vastaavat Suomen Urheiluliitto sekä Elovena. Samanlaisia päiviä on tänä vuonna ympäri Suomen kymmenissä kouluissa. Tarkoitus on opettaa koululaisille yleisurheilun perustaitoja, joten käytännössä pihakentällä hypätään, heitetään ja juostaan.

Onnistumisen kokemuksia

Luokka kerrallaan mahnalalaiset tulevat liikkumaan Voimapäivän ohjaajan Tanja Niemen kanssa. Niemi sanoo satsaavansa siihen, että jokainen koululainen saisi onnistumisen kokemuksia.

Loikkaharjoitukset sujuvat pienen kisailun merkeissä, ja kohta tutustutaankin jo aitajuoksuun. Kun yksi luokka lopettelee, toinen aloittaa. Tällöin edellisille jaetaan ravitsevat Elovena-keksit välipalaksi. Päivän aikana nimittäin kasvatetaan myös terveellisiin ravitsemustottumuksiin.

Julius Ilomäen luokkakaveri Nestori Raja-aho uskoo, että välipalallakin on väliä. On syytä hieman katsoa, mitä suuhunsa pistää, jotta jaksaa viilettää harrastuksien parissa. Raja-aho nimittäin treenaa vakituisesti taekwon-doa.

- Kunto kasvaa, kun liikkuu säännöllisesti. Olen itse suorittanut vihreän vyön, ja vanhempanikin käyvät taekwon-do-harjoituksissa, poika kertoo.

Ympäristökoulun neljäsluokkalaisten opettaja Minna Pyykkönen vaikuttaa tyytyväiseltä.

- Aina kun ulkopuolinen henkilö tulee vetämään tällaista juttua, koululaiset ottavat sen hieman eri tavalla kuin jos ravitsemuksesta tai liikunnan tärkeydestä paasaisi se tuttu oman luokan opettaja, Pyykkönen toteaa.

- Oppilaat ovat tykänneet kovasti. He ovat päässeet kokeilemaan sellaistakin välineistöä, jota koulultamme ei muuten löydy.

Teksti ja kuvat: Kari Saarinen