Menneisyyden vangit
Menneen puolentoista viikon aikana on taas rehkitty aika lailla eri asioitten kimpussa. Kivaa ja mielenkiintoista kerrottavaa olisi ollut paljonkin, mutta aikaa ei ole yksinkertaisesti ollut. Tai sitten ajankäytön hallinnassa on puutteita. Loppukesä ja alkusyksy ovat sikäli hankalia aikoja että silloin eletään periaatteessa kahta kautta; toisaalta pitää saattaa meneillään oleva kausi loppuun, mutta samalla pitää saada seuraavan vuoden toiminta valmiiksi suunniteltua. Ja vilahtaahan vuosi 2012 yllättävän usein eri yhteyksissä jo tässä vaiheessa.
Viime viikolla vietettiin pidennetty viikonloppu M/N 22 Pohjoismaitten mestaruuskisoissa Ruotsin Söderhamnissa. Vähintäänkin mielenkiintoinen matka olikin. Etukäteen ihmettelin Jorma Kemppaisen lähettämiä jokseenkin puutteellisia "team manuaaleja", mutta syy tähän selvisi aika pian kisapaikalle tultaessa. Kisajärjestäjillä ei ollut homma laisinkaan hanskassa. Varsinaisella kilpailukentällä tämä ei ehkä niinkään näkynyt, mutta "oheispalvelut" ontuivat pahemman kerran. Näiltä osin kilpailut eivät olleet arvokisojen arvoisia. Onneksi Suomen joukkueen ylin johto oli kokenut ja hyvin valpas ja koko päällystön yhteistyö pelasi loistavasti, joten joukkueemme urheilijat eivät (toivottavasti!) kärsineet koko hässäkästä kovin paljon. Suomi kahmi kisoista ainakin eniten mitaleita (32 kpl), mutta mestaruudet menivät harmittavasti Ruotsille 14-12. Muillekin taisi jäädä jotain.
Suomen urheilijoista lähes kymmenen teki oman ennätyksensä, mikä ikäluokkaa ja kilpailuajankohtaa huomioon ottaen on mukava määrä. Huoltajakolleega Tommy Högströmin kanssa otimme tehtäväksemme hankkia ennätyksentekijöille ja parhaalle mies- ja naisurheilijalle palkinnot, mutta mikäli olisimme etukäteen tienneet millainen urakka siitä tuli, emme olisi välttämättä siihen tarjoutuneet. Lauantainen Söderhamn oli nimittäin todella uninen paikka; kaupat aukesivat vasta "puoliltapäivän" (jos ollenkaan) eikä Söderhamnille tyypillisiä matkamuistontapaisia suht' halpoja esineitä tahtonut löytyä millään. Lopulta päädyimme paikallisen linnakkeen pienoismalleihin ja maakunnan onnenkolikoihin. Kun ihmeen kaupalla palkintoja tuli hankittua tasan oikea määrä. Oli miten oli - tosi kiva matka kaiken kaikkiaan :-)
Toivottavasti SFI:n pyöräilijöitä onnistaa paremmin järjestelyjen suhteen kun lähtevät omalle kisareissulleen viikon kuluttua. Sitä ennen pidetään kuitenkin pyöräilyjaoston puhelinkokous ensi tiistaina. Tulevan kauden leiritykset kaikkine mausteineen pitäisi silloin lyödä lukkoon.
Viime viikolla palaveerattiin myös Levolan Mikon kanssa piirin tulevista leireistä Pajulahdessa. Molempia osapuolia tyydyttävä kahden vuoden sopimus saatiin aikaan. Samalla käytiin myös katsomassa opiston lähiaikoina valmistuvaa uutta hallia. Ammattilaisten työtä, ei voi muuta sanoa. Tuntuu että ensimmäinen leiri saisi olla selvästi ennen ensi vuoden huhtikuuta...
Sopimuksen asiasisältö siunattiin piirihallituksen kokouksessa viime tiistaina. Silloin päätettiin myös kauden parhaat eri kategorioissa ja heidät palkitaan syyskokouksessa lokakuun lopussa. Talous on edelleen tosi kuralla. Väistämättä tulee mieleen että voisin vaikka uhrautua olemaan muutaman päivän "Kallasvuona Kallasvuon paikalla" sen jälkeen kun hänen irtisanomisensa astuu voimaan. Mies kuittaa yli 8500 € päivässä siitä hyvästä että on puolitoista vuotta tekemättä mitään; jo muutaman päivän hengailusta saadulla summalla saisi ainakin meidän piirissä toiminnallisesti ihmeitä aikaan...
Tänään aamupäivällä tuli koukattua Kisakeskuksen kautta. Loputkin piirin ensi vuoden leireistä saatiin varattua. Samalla juteltiin myös urheiluakatemian tulevista leireistä. Ensimmäinen on jo runsaan kuukauden kuluttua. Muutenkin on akatemian osalta tapahtunut monta positiivista asiaa ihan viime päivinä. Toki - jos tässäkin tapauksessa saisi vaihtaa paikaa Kallasvuon kanssa edes työviikon verran olisi paljon helpompaa hengittää. Ja hieman levollisemminkin saisi ehkä nukuttua.
Kotimatkalla "poikkesin" Bromarfin kautta. Tänään piti olla perunanostajaiset, mutta vanhempani olivat malttamattomuudessaan nostaneet ne jo viime sunnuntaina. Päätin nyt lähteä kuitenkin, kun iltapäivä jo muutama viiko sitten oli varattu tähän tarkoitukseen ja muutenkaan ei tule liian usein käytyä. Samalla tein myös pienen ajelun ympäri kylää. Siitä on monen monta vuotta kun olen käynyt vanhassa - nyt jo lakkautetussa - Wättlaxin kyläkoulussa, missä kävin ala-asteen ensimmäiset luokat ja missä rakennuksessa me myös asuimme. Rakennus on nyt "yksityiskäytössä" eikä sisään tietenkään näin ollen ole asiaa. Sen sijaan kävelin pienen lenkin koulun läheisillä "vuorilla". Nämä olivat meidän leikkimaastoja kun olimme pieniä. Kun yritin muistaa niitä aikoja, tuntui että kaikki etäisyydet silloin olivat paljon pitempiä, kaikki mäet olivat paljon jyrkempiä. On myös sellainen muistikuva että vuoret silloin olivat lähes paljaita. Nyt ne olivat lähes täysin sammaloituneet. Luonto ehtii muuttua vajaassa kolmessakymmenessä vuodessa. Varsinkin jos se saa olla rauhassa. Vanhasta Liverpoolin klubitalostakaan (josta kirjoitin alkukesän aikana) ei ollut yhtään mitään jäljellä. Siihen loukkuun oli nyt heitetty joitain vanhoja risuja. Jotenkin aika kuvaavaa seuran nykyiselle menestykselle. Toivottavasti aurinko paistaa joskus vielä risukasaankin...
Uutisissa on uhattu että tänään voisi olla vuoden viimeinen kesäpäivä. Siksi kävin myös Bromarfin rivieran, Padvan hiekkarannan, kautta. Sekään ei ole enää entisessä loistossaan, kun sitä ei saada asianmukaisesti hoitaa. Yhtään heinäsirkkaa ei toki tälläkään kertaa näkynyt. Sen sijaan yhtä aikaa kanssani rannalle tuli nainen lapsineen koirineen. Jostain syystä tämä ärsytti aivan valtavasti. Olisin halunnut olla yksin. Turhautuneisuuden keskellä muistin yht'äkkiä isoisäni sairaalassa viime syksynä lausumat sanat pari viikkoa ennen kuin hän lähti viimeiselle matkalleen. Hoitajan kysyessä josko kaikki on hyvin, isoisä vastasi: "Kyllä minä pärjään, kunhan saa olla rauhassa." Eihän hän mitään pahaa sillä tarkoittanut. Mutta hän oli tottunut selviytymään. Eikä hän turhasta valittanut. Ei edes viime metreillään.
Nappasin tuolin kioskista ja asetuin rannalle. Päätin kirjoittaa kirjettä. Idea syntyi eilen, mutta en ollut vielä ehtinyt tehdä asialle mitään. Kirjoitin vähän toista tuntia. Tekstin sekaan mahtui aika monta lukua. Joittenkin perässä oli euro-merkki. Toiset taas olivat puhtaasti urheiluun ja tuloksiin liittyviä numeroita. En tiedä kehtaanko tätä lähettää. Asia saa muhia viikonlopun yli.
Kotimatkalla ajoin vielä vanhan koulun ohi. Viereisen jalkapallokentän nurmikko ei taida olla leikattu tänä vuonna. Liekö viime vuonnakaan.
http://www.youtube.com/watch?v=mrYBtLgBviw
Huomenna KLL:ät Lohjalla. Sunnuntaina purkitetaan kauden Conny Karlsson Cup Inkoon heittokarnevaaleilla.
